Markkinoinnin rajat – onko niitä?

Mistä tulevat markkinoinnin rajat? Monesti alan toimijat kokevat, että markkinoinnille asettaa rajoja etenkin resurssit. Rajattomilla resursseilla markkinoinnin sisältöön, strategiaan ja kanaviin voitaisiin panostaa vaikka millä mitalla, mutta tosiasiassa markkinointibudjettien täytyy olla realistisia yrityksen resursseihin nähden. Toisaalta myös markkinointiin käytetty aika on rajallista. Oli kyseessä mikä tahansa ala, niin markkinoinnille on aina rajoja, mutta niiden soveltaminen voi parhaimmillaan johtaa uusiin ideoihin ja tapoihin tehdä mainontaa.

Myös lainsäädännölliset tekijät asettavat markkinoinnille joskus merkittäviäkin rajoja. Ihan mitä tahansa ei saa laittaa ilmoille, minkä lisäksi on toimialoja, joiden tulee olla erityisen sensitiivisiä niiden markkinoinnin suhteen. Valitettavan usein markkinointia kuitenkin rajoittaa tiedon ja osaamisen puute, sillä nykyisin asiat muuttuvat ja kehittyvät nopeasti. Pelkän perinteisten kanavien hallinta ei esimerkiksi riitä, vaan markkinoinnin tulee olla monikanavaista. Eri osa-alueiden rajapinnat ovat vahvasti muuttuneet ja perinteinen markkinointi on osin menettänyt merkitystään. Nykyisin puhutaankin yhä enemmän myynnillisestä markkinoinnista, sillä myyntiä ja markkinointia ei välttämättä ole mielekästä kokonaan erottaa toisistaan.

Markkinoinnissa pitää noudattaa hyvän maun rajoja

Mainonta ei saa lähtökohtaisesti olla syrjivää, piittaamatonta tai väkivaltaista. Aina ei hyvän maun rajat tai eettiset rajat siitä, mitä tai miten mainonnassa saa asioita tai ihmisiä esittää, ole niin selkeät, ja joskus kiistoja joudutaan pohtimaan julkisten tahojenkin puolesta.

Toisaalta markkinoinnin tarkoituksena on herättää reaktioita ja mielikuvia – markkinoinnissa voidaan myös koetella hyvän maun rajoja. Mainoskampanjat voivatkin parhaimmillaan herättää uudenlaista ajattelua ja haastaa käsityksiämme sovinnaisuuden rajoista ja ylipäätään maailmasta.

Lainsäädännön asettamat rajoitteet

Lainsäädäntö rajoittaa käytännössä kaikkea mainontaa, mutta etenkin tietyt alat, kuten uhkapelien, alkoholin ja lainarahan tarjoajat ovat väistämättä joutuneet lainsäätäjien kynsiin. Tarkoituksena on suojella kuluttajia liian räikeältä mainonnalta tai suoranaiselta itselleen vahingolliseen toimintaan houkuttelemiselta. Oli ala mikä tahansa tulee markkinoinnin olla totuudellista. Siksi ei ole väliä mainostetaanko jotakin tuotetta tai vaikkapa nettikasinoa. Jos kuluttajaa kehotetaan lauseella ’tutustu non sticky bonus casinoihin’, täytyy sen takaa oikeasti löytyä nettikasino, joka näitä bonuksia tarjoaa.

Menneinä vuosina on nähty melko villiäkin markkinointia pikavippien mainonnassa, mikä on johtanut lainsäädännöllisiin muutoksiin, vaikka varsinaiseen mainontaan puuttuminen odottaa vielä tulemistaan. Jutun opetus on kuitenkin se, että etenkin kaupalliset toimijat ovat valmiita koettelemaan lainsäädännön rajoja. Kuluttajaluottojen mainontaa voitaisiin rajoittaa tietyissä kanavissa tai paikoissa, ja lainsäädännöllä voitaisiin rajoittaa myös mainonnan sisältöä.

Tiukimmassa syynissä Suomessa lienee olevan alkoholimainonnan lainsäädäntö. Tämä on monen alan toimijan näkökulmasta haastavaa, sillä esimerkiksi vahvan brändin rakentaminen vaatii mainontaa. Mainonnan rajoituksia on alkoholin osalta tiukennettu vuonna 2015 siten, että mietojen alkoholijuomien mainostaminen on kielletty julkisilla paikoilla. Suomi myös eroaa eurooppalaisittain tiukoilla säännöksillään kuten tulkinta jakeluautojen kyljissä olevista tavaramerkeistä kielletyksi mainonnaksi. Kiellettyä on myös mainonta klo 7-2 välisenä aikana radiossa ja televisiossa.

Markkinointia resurssien asettamissa rajoissa

Markkinointi on nykyisin huomattavasti haastavampaa ja monimutkaisempaa kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Perushommien lisäksi pitäisi pystyä jatkuvasti oppimaan uutta, kehittymään, testaamaan uusia työkaluja ja huolehtia siitä, että pysytään mukana markkinointimaailman uusissa kuvioissa. Kukapa ei haluaisi testata uusimpia kampanjamalleja tai erilaisia toimijoita yhteistyökumppaneina, mutta tosiasia on, että aika ja budjetti ovat rajallisia. Lisäksi läsnä on aina epäonnistumisen riski, eivätkä tulokset ole taattu.

Toisaalta tiettyjä tuloksia ei ole edes mielekästä mitata vain lyhyellä aikavälillä, vaan markkinointia tulee tehdä myös pidemmällä tähtäimellä – vain ahne tavoittelee jatkuvasti välittömiä tuloksia, joten usein maltti on valttia rakennettaessa vaikkapa yrityksen brändiä tai asiakaspohjaa. Jos jatkuvasti tyydytään siihen, että markkinointi on ’ihan ok’ tasolla, voi olla, että suurempi menestys antaa odottaa itseään.