Olen näiden yrittäjä vuosikymmenteni varrella tehnyt monesti töitä myös maahanmuuttajien kanssa. Olen tavannut aasialaisia, amerikkalaisia, afrikkalaisia ja eurooppalaisia maahanmuuttajia. Olen tavannut ahkeria työntekijöitä, innovatiivisi yrittäjiä, mutta myös kokenut sen kulttuurien törmäyksen henkilön tullessa erilaisesta kulttuurista Suomeen. Jokainen kohtaaminen ei ole ollut kohtaamisen arvoinen, mutta niitä hyviäkin kohtaamisia on vuosien varrella tullut monia.
Varmasti hyvä maahanmuuttaja
Muutama vuosi sitten tapasin Kiinasta Suomeen töihin muuttaneen nuoren miehen, joka toimi omassa ravintolassaan ainoana työntekijänä. Maksoin veronsa Suomeen varmasti, maksoi vuokransa, sai pientä palkkaa kerättyä, ja teki hyvää ruokaa, eli oli paikallisten suosiossa – siinä mittakaavassa kuin pieni yhden miehen kiinalaisravintola voi olla. Hänellä ei ollut liian isoja tavoitteita, hän vain halusi tehdä töitä ja työllistää itsensä ruokaa tarjoten. Valitettavasti Maahanmuuttovirasto Migri päätti, että tämä yrittäjä ei ansainnut tarpeeksi, joten häntä uhattiin karkoituksella, jollei hän nosta selkeästi liikevaihtoaan, mene naimisiin suomalaisen kanssa tai lähde opiskelijaksi. Liiketoimintaa ei oikeasti ollut mahdollista hirveästi kasvatta, eikä Migrille riittänyt se, että yritys tuotti tulosta ja mahdollisti normaalin elämän Suomessa – Migri vaati paljon enemmän kuin tavalliselta suomalaiselta yrittäjältä olisi vaadittu. Entä sitten se pakolla naimisiin meneminen – yrittäjä asui yksin, eikä ollut tavannut siinä mielessä romanttista vaimoehdokasta – suomeakin hän jo jonkinverran osasi. Eikä se opiskelukaan nyt maistunut, olihan hän jo opiskellut ravintola-alaa nimenomaan Suomeen tultuaan. Mikä ratkaisuksi? Lopulta päädyttiin taistelujen jälkeen, että hän meni toiseen yritykseen töihin ja muutti paikkakunnalta.
Hänen kanssaan konsultoin useamman kerra eri vaihtoehdoista, ja olihan hän myös asiakkaani sekä markkinoinnin että mainostuotteiden saralla.
Yritteliäs maahanmuuttaja
Tämän toisen herra tapasin ensimmäisen kerran noin 10 vuotta sitten. Hän oli juuri aikaisemmin ostanut/vuokrannut ravintolatilat ja lähti vetämään liveviihteeseen satsaavaa ravintolaa, jossa oli myös biljardi sekä darts mahdollisuus – lähiössä. Hän osasi kohtuullisen hyvin suomea, oltuaan aiemmin sukulaisellaan töisssä naapurikaupungissa, mutta nyt oli tullut hänen vuoronsa lähteä yrittäjäksi.
Ravintola menestyi kohtuullisesti, mutta vaatihan se hirveitä tuntimääriä koko perheeltä ja työntekijöiltä, mutta jotain muutakin piti kehitellä: hän otti vetovastuun samassa kiinteistössä olleesta päivittäistavarakaupasta. Todellinen esimerkki yrittäjyydestä ja perheestä, jonka useampi jäsen oli näissä yrityksissä töissä. Mutta sitten iski todellisuus – kauppaa vaivasi varastelevat lähialueen asukkaat, jotka käytännössä söivät katteen, ja vähitellen kävi ilmeiseksi, ettei kauppaa vain kannattanut ylläpitää, vaikka alueen asukkaat sitä toivoivat – itse asiassa tämän kaupan sulkemisen jälkeen jouduttiin odottamaan useampi vuosi, että alueen lähelle avattiin S-ketjukauppa.
Sitten tuli korona, ja iltaravintolatoiminta oli aika mahdotonta, oli aika miettiä jotain muuta. Hänen sukulaisensa oli aiemmin myynyt oman ravintolansa terveyden vuoksi, ja aloittanut taksikuskin ammatin – ja tämä aktiivinen tuttu ajatteli, että miksei hänkin tässä ravintolan ohessa alkaisi myös ajamaan taksia.
Nykyään hän ajaakin nimenomaan taksia, mutta en ihmettelisi, vaikka joku päivä näkisin ja kuulisin hänen avaavan uuden liikkeen tai uuden liiketoiminnan.
Kaikki eivät ole niin “kivoja” kohtaamisia
Vuosien varrella on eteen tullut myös selkäänpuukottajia, pahaa puhuvia, ja minua alaspäin katselevia yrittäjiä monista eri maista – näin ollen voinkin sanoa, että meitä on joka lähtöön joka maassa, eikä pelkkä kansalaisuus tai etninen tausta vielä kerro mitään – ihminen tekee itsensä, ja joko omaksuu ympäristön tavat, tai sitten ei.
You must be logged in to post a comment.