Hyvää itsenäisyyspäivää Kreikka

Siitä on nyt kulunut 20 vuotta kun ensi kerran kävin Kreikassa. Vaikka aikuisvuoteni ovat vieneet minut matkoillaan Kreikan lisäksi niin Turkkiin, Italiaan, Ranskaan, Espanjaan, Englantiin, Saksaan yms niin jostakin syystä tuo Kreikka on ollut se maa, joka on vienyt sydämeni. Sydämen asiaan liittynee myös luonnollisesti se tosiasia, että tuo Kreikan matka oli rakkaan vaimoni ja minun ensimmäinen todellinen ulkomaanmatka (Ruotsin risteilyjä ei voi oikeasti laskea ulkomailla käymiseksi).

(kuva Rodoksen kaupungilta 2003)

Miksi Kreikalle on sitten löytynyt sellainen ja niin tärkeä lokero minussa?

Nuorena poikana vietin ajanjaksoja työskennellen ulkomailla mm. Espanjassal, Saksassa ja Englannissa, mutta nuo maat eivät tehneet minuun sellaista vaikutusta kuin Kreikka. Espanja oli lähellä, ja sillä käymme vaimoni ja perheeni kanssa vähintään kerran vuodessa, silloinkin kylläkin Kanarian saarilla, joilla silloin 90-luvulla ehdin työskennellä tuollaisen vuoden verran. Mutta takaisin Kreikkaan….

Kreikassa olen käynyt vain kahdessa paikassa. Kefaloniassa ja Rodoksella. Rodoksen kaupungista on tullut minulle ja vaimolleni "kesämökki", jossa käymme mahdollisuuksien mukaisesti vähintään kerran vuodessa. Rodoksen kaupunki on tullut meillä tutuksi niin kaupunkina kuin monet sen liikkeet ja ihmiset – olemmehan yrittäneet opetella kreikan kieltäkin, jota vaimoni minua paremmin jo hallitseekin, vaikka varsinaisiksi kreikan tunnilla istujiksi meistä ei ollutkaan.

(kuva Kefalonia 2011)

Kefaloniassa kävin nuoremman poikani kanssa 2011 ja pieni hotelli, missä asuimme oli paikallisen perheen omistama ja alakerrassa oli myös pieni taverna. Omistaja tykästyi poikaani niin, että tämä oli välillä käymässä heidän maatilallaan, ja minä käin tavernaan henkilökunnan kanssa. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta se ei estänyt ystävyyssuhteen syntyä. Itseasiassa rakensin sen reissun jälkeen tuolle pikkuhotellille suomenkieliset kotisivut kiitokseksi, mutta sitten suomalaiset matkanjärjestäjät pudottivatkin tuon pikku saaren pois valikoimistaan. Tottakai sinne pääsee yhä, jos oikeasti haluaa, mutta minulle matkustaminen kuitenkin nykyään on 99,9% lomailua ja mahdollisimman helppoa sellaista.

Siitä varmaan onkin kyse, Kreikassa ja tässä tapauksessa Rodoksella on helppoa olla ja siksi sinne ollaan palattu joka vuosi. Lomalta pitää saada energiaa, eli aivojen pitää saada levätä ja kokea iloisia hetkiä. Me koemme niitä iloisia hetkiä nähdessämme kreikkalaisia ystäviämme ja saadessamme nauttia aurinkoisesta säästä ja kreikkalaisesta ruoasta. Tottakai sitä kreikkalaista ruokaa saa Suomestakin ja kotonakin sitä silloin tällöin tehdään, mutta tosiasia on että se Mythos maistuu aivan erilaiselta, juo sen sitten kotona Suomessa tai Kreikassa.

(kuva Rodoksen kaupunki, Mandraki satama 2015)

Rodos

Tänäkin vuonna matkamme suuntautuu kohti Rodoksen kaupunkia, sen tuttuja katuja ja kujia sekä ihmisiä. Kreikkalaisten ystävällisyys, aitous ja lämpö vievät meidät sinne takaisin magneetin lailla enkä yhtään ihmettelisi, jos löytäisimme sieltä itsemme yhä uudelleen ja uudelleen.

Unohdus…

Eilen illalla tätä juttua kirjoittaessani unohdin täysin 2013 matkamme Santorinille – sinnekin pitäisi päästä uudelleen!

 

Ps. vanha blogini: http://markkinakettu.blogspot.fi/